Mitä Nelson Mandela tekisi?

Jos pitää nimetä esikuvia, Nelson Mandela on listan kärkipäässä. Esikuvat ovat kuitenkin vain kuvia. Näen ihailemani henkilöt pikemminkin esimerkkeinä, jotka rohkaisevat omaan toimintaan. Kuvainpalvonta on tyhjää ja kuten Nuuskamuikkunen totesi, ketään ei kannata ihailla liikaa. Muuten ei voi olla koskaan vapaa. 

Amerikkalainen toimittaja Richard Stengel kirjoittaa, että Nelson Mandela on aina tykännyt olla valokuvissa, koska hän tuntee kuvien vallan, mutta ei ole koskaan halunnut, että hänet nähdään pyhimyksenä. Stengel on amerikkalainen toimittaja, joka kiersi Mandelan matkassa vuosia osallistuessaan hänen elämäkertansa kirjoittamistyöhön. 

Stengel kuvaa Mandelaa modernin ajan sankariksi, joka on moniulotteinen, kuten kuka tahansa meistä. Hän on kansanmies, mutta pitää vaikutusvaltaisesta seurasta. Hän on avarasydäminen ja antelias, mutta laskee pennejä, kun ravintolassa täytyy tipata. Ja niin edelleen. 

Mandelan poikkeuksellinen karisma ja vaikutusvalta ovat epäilemättä osittain sisäsyntyisiä, mutta hänen toimintaansa ja elämänarvojaan ovat muokanneet myös ne olosuhteet ja kamppailut, joihin hän Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon aikana joutui. Vuodet vankilassa poliittisena toisinajattelijana veivät hänen elämänsä parhaat vuodet, mutta tekivät hänestä rauhallisen ja peräänantamattoman poliitikon, jollaisena hänet tunnetaan. 

Parilla ystävälläni on tapana tiukan paikan tullen kysyä itseltään "what would Madonna do?" Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjan aikana viljeltiin tiuhaan kysymystä "what would Pekka do?" 

Richard Stengelin muistiinpanoistaan ja kokemuksistaan rakentama kirja Nelson Mandela - Portrait Of An Extraordinary Man ei ole henkilökuva sanan perinteisessä merkityksessä. Pikemminkin se on "what would Nelson Mandela do" -tyyppinen ohjekirja kaikille, jotka joutuvat elämässään tiukkoihin paikkoihin. Keräsin tähän muutaman Mandelan luonnetta kuvaavan ohjenuoran. 

Mitä Nelson Mandela tekisi?

1) Mandela olisi rohkea, mutta se ei tarkoita pelon puuttumista. Rohkeus on tietoinen valinta. Voimme tehdä jotain siitä huolimatta, että pelkäämme. Nelson Mandela pelkäsi monia asioita, mutta opetteli hallitsemaan itsensä pelon hetkellä. Rohkeutta voi myös esittää. Lopulta se kuulemma muuttuu oikeaksi rohkeudeksi, tai itse asiassa se on jo sitä.

2) Mandela pitäisi pokan. Tämä liittyy edelliseen. Politiikassa ja missä tahansa tiukoissa neuvotteluissa pokan hallitseminen on hyvästä, vaikka sen takana tunteet mylläisivät kuin viimeistä päivää. 

3) Mandela pysyisi rauhallisena. Vaikka järkyttäviin tai ärsyttäviin uutisiin tekisi mieli reagoida heti, kannattaisi kuitenkin vähän odottaa. Sosiaalisen median aikakausi ei toki suosi hitautta ja harkintaa, mutta se on hyvästä. Kokonaisuutta ei näe heti, se piirtyy esiin vasta ensihätäännyksen laannuttua. 

4) Mandela uskaltaisi näyttää johtajuutensa. Johtajien tehtävä ei ole pelkästään johtaa, vaan myös antaa organisaationsa jäsenille se tunne, että se on johdettu. Se tarkoittaa sitä, että johtaja uskaltaa astua eturiviin, mutta ottaa vastuuta myös niistä asioista, joilla ei niitetä kiitoksia ja pääntaputuksia. Johtajan kannattaa myös näyttää johtajalta. Se on ulkomusiikillinen seikka, mutta vaikuttaa vastaanottoon.  

5) Mandela uskaltaisi muuttaa mieltään. Kun olosuhteet ympärillä muuttuvat, pitäisi olla rohkeutta tarkistaa myös oma kantansa asioihin. Stengelin mukaan Mandelalla on ollut kyky muuttaa katsantokantaansa, jos joku asia näytti vääjäämättömältä. Se on toki yleistä viisautta, mutta esimerkiksi politiikassa aika harvinaista. Kiveen hakatut ohjelmat ja kerran vaalikoneisiin ruksitut rastit puristavat poliitikkojen päitä turhan usein. 

6) Mandela osaisi johtaa myös takaa. Se tarkoittaa symbolista valtaa, mielipidevaltaa ja vallan jakamista. Se tarkoittaa myös, että uskaltaa pyytää apua itseään osaavammilta ja rakentaa yhteisön, jonka jäsenien erilaiset taidot  tunnistetaan ja otetaan käyttöön. 

7) Mandela pitäisi kiinni perusarvoistaan. Politiikassa on paljon asioita, joista on neuvoteltava ja tahkottava kompromisseja. Kannattaa pitää kiinni kuitenkin niistä arvoista, joiden rikkominen vie lopullisesti yöunet. Mandelalle tinkimätön perusarvo on ollut ihmisen taustasta riippumattomat tasa-arvoiset oikeudet kaikille. Melkein kaikki muu on sitten taktiikkaa, kuten Stengel kirjoittaa. 

8) Mandela näkisi hyvän muissa. Mandela uskoo, että kun pyrkii näkemään toisen ihmisen hyvät puolet, ne vahvistuvat. Mandela vietti suuren osan elämästään vankilassa ja häntä kohdeltiin kurjasti. Siitä huolimatta hän uskoo tähän periaatteeseen. Kun Mandelasta tuli presidentti, hän solmi ensitöikseen hyvät suhteet entisiin sortajiinsa. 

9) Mandela pitäisi vastustajat lähellä. Mandelakin oli lukenut Sun-Tzun Sodankäynnin taidon. Se on hilpeä taktiikan mestariteos, jossa annetaan muun muassa neuvoja, joissa ärtynyttä vihulaista täytyy ärsyttää lisää. Siinä neuvotaan myös pitämään vastustajat lähellä. Silloin heitä voi oppia tuntemaan ja ennakoimaan paremmin.

10) Mandela uskaltaisi olla tylsä. Jonkun poliittisen tilaisuuden jälkeen Mandela oli saanut palautetta yleisössä istuneelta naiselta, jonka mielestä hänen puheensa oli ollut tylsä. Mandela ajattelee, että joskus on parempi olla uskottava, pysyä asiassa ja olla jopa vähän tylsä kuin roiskia tulenpalavia ja provosoivia mielipiteitään kohti yleisöä. 

Kirjassa oli paljon muutakin ja periaatteessa noissa neuvoissa ei ole mitään uutta. Halusin kuitenkin kirjoittaa ne tähän blogiin. Ehkä kertaan ne aina kun joku asia risoo liikaa. 

Pala nousee kurkkuun, kun ajattelen Mandelaa, Martin Luther Kingia, Anna Politkovskajaa tai ketä tahansa, joka on uskaltanut toimia rohkeimmalla mahdollisella tavalla pelosta huolimatta. En halua ihailla heitäkään liikaa, mutta kyllähän heidän kaltaisiaan ajattelemalla saa vähän voimaa tehdä jotain joskus itsekin. 

PS. Puhkaisin Raleighistani renkaan ajettuani sillä viikon. Summertown Cycles -kaupan heput antoivat kaupan päälle myös uuden ulkorenkaan. Pyöräkaupassa on muutenkin hyvä meininki. 

PS2. Kävin katsomassa Oxfordin New Theatressa Agatha Christien kirjaan perustuvan The Mousetrapin. Kiitos Jennille ja Hannalle seurasta! Britit rapsuttelivat esityksen aikana sipsipussejaan ja joivat drinkkejään. Oli rento meno. Arvasin tosin murhaajan puolessa välissä. Tai ehkä muistin sen.