 |
Vihdoin luin jo vuonna 2004 ilmestyneen kohukirjan Emergency Sex (And Other Desperate Measures). Se kertoo Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvaamisoperaatioista 90-luvulla ja sen on kirjoitanut kolme siviiliä omien kokemustensa pohjalta.
Tämän avoimen ja kuohuttaneen tilityksen kirjoittaneet Kenneth Cain (juristi), Heidi Postlewait (sihteeri) ja Andrew Thomson (lääkäri) työskentelivät pari vuosikymmentä sitten YK:n humanitaarisissa operaatioissa Kambodžassa, Somaliassa, Haitissa, Ruandassa, Bosniassa ja Liberiassa.
Kirja oli ilmestyessään niin polttavaa kamaa, että väitetään, että YK:n apulaispääsihteerinä 1990-luvulla toiminut Kofi Annan halusi kieltää sen. Kirjassa kritisoidaan voimakkaasti YK:ta ja erityisesti Annanin roolia Ruandan kansanmurhan ollessa käynnissä. Annan on myöhemmin itsekin myöntänyt, että Ruandan YK-operaatio on hänen uransa suurin epäonnistuminen.
Terävin kritiikki kohdistuu paitsi YK:n kyvyttömyyteen puuttua kansanmurhiin, myös operaatioissa toimivien siviilien puutteelliseen turvallisuuteen. Korruptiovihjauksiakin sivuilta löytyy.
Omasta mielestäni kirjan YK-kritiikki on kuitenkin vain yksi ulottuvuus. Kiinnostavasti rakennettu muistelmateos on pikemminkin kolmen idealistisen ihmisen kasvutarina, joka punoutuu mailman konfliktialueilla.
Kun operaatioiden arki lyö silmille, huolella ja innolla rakennetut maailmanparannusilluusiot särkyvät, ja pettymys sekä omiin mahdollisuuksiin että kansainväliseen rauhanturvaamisorganisaatioon kasvaa. Samalla todellisuutta kuitenkin värittävät adrenaliini, kattoterasseilla expat-piireissä naukkaillut drinkit, satunnaiset suhteet ja myös kirjan nimeenkin päätynyt “hätäseksi”. Etenkin Postlewaitin kirjoittamissa osuuksissa ihmissuhteiden ja fyysisten tarpeiden kuvaukset nousevat korostetusti etualalle.
Kirja on kriittinen ja röyhkeäkin, mutta ei kuitenkaan lohduton, mitä Yhdistyneiden kansakuntien rauhanpyrkimyksiin tulee. Vaikka todellisuus ei koskaan ole lähelläkään sloganeita ja virallisesti lausuttuja tavoitteita, kyynisyys ei lopulta ole kirjoittajienkaan vaihtoehto.
Oli mielenkiintoista lukea kirja juuri nyt, kun kritiikki YK:n Syyriaan suuntautuvaan humanitaariseen avustustyöhön on noussut esiin. The Guardian -lehden selvitysten mukaan Syyriaan kohdennetun humanitaarisen avustusbudjetin varoja valuu presidentti Assadin hallintoa lähellä oleville tahoille, joita löytyy myös Yhdysvaltojen ja EU:n pakotelistoilta. YK:n edustajat ovat puolustautuneet YK:n puolueettomuudella ja sillä, että järjestön ensisijainen velvollisuus on pyrkiä auttamaan siviilejä. Kriitikoiden mukaan YK:lla on kuitenkin jatkuvasti vaara tehdä liian pitkälle meneviä kompromisseja.
YK:n toiminnan läpinäkyvyys on välttämätöntä. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että operaatioiden arjesta kertovia kirjoja ei kielletä, ja että Guardianin selvitysten tyyppisiä juttuja julkaistaan. On selvää, että YK:n kokoisessa koneistossa on paljon ongelmia, harmaita alueita ja väärinkäytöksiäkin. Ne eivät kuitenkaan poista tarvetta järjestön olemassaololle.
Emergency Sex tarjoaa kiinnostavan tirkistelyaukon 1990-luvun operaatioiden arkeen, hyvässä ja pahassa. Lukiessa miettii väkisinkin, miten oma pää olisi kestänyt esimerkiksi Ruandassa tai Bosniassa.
Kiitän tästä lukusuosituksesta sarjakuvaneuvos Johanna Rojolaa ja suosittelen puolestani eteenpäin!
