Ajattelenko, että kaikissa menestyjissä on joku erityinen twist, joka nostaa heidät muiden yläpuolelle ylivoimaisten persoonallisten kykyjensä vuoksi? Ehkä vähän. En kuitenkaan täysin. Olen aina ajatellut, että pärjääjät eivät ole sitä sattumalta. Tausta ja mahdollisuudet vaikuttavat. Joskus myös hyvä tuuri ja sattuma. Siksi pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa on pyritty mahdollisuuksien tasaamiseen ja tasa-arvoon.
Malcolm Gladwell haluaa kumota ja haastaa pärjäämismyytin. Hänen mielestään kukaan ei menesty tuosta vain, vaikka älykkyysosamäärä hipoisi taivaita tai bisnesvainu olisi koodattu geeneihin. Gladwell on kanadalainen toimittaja ja tietokirjailija, joka on noussut jonkinlaiseksi populaaritieteen rock-tähdeksi.
Menestyjien taustalla on Gladwellin mukaan lähes poikkeuksetta kasvuympäristö, olosuhteet, tilanteen suomat mahdollisuudet, kova työnteko ja muiden ihmisten suotuisa myötävaikutus.
"Succesful people don't do it alone. Where they come from matters. They're products of particular places and environments."
Malcolm Gladwellin uutta kirjaa "David and Goliath - Underdogs, Misfits And The Art of Battling Giants" on hehkutettu joka toisessa käsiini päätyneessä brittilehdessä. Yllä oleva sitaatti ei ole kuitenkaan uutukaisesta, vaan siitä ainoasta kirjasta, joka oli saatavilla Oxfordin pääkirjastossa: Outliers - The Story of Success.
Otsikko epäilytti aluksi. Pelkäsin kirjan olevan tyypillinen "näin saat menestystä, ystäviä ja vaikutusvaltaa" -tyyppinen self help -manuaali. Sellaisten lehteily julkisella paikalla tuntuu jostain syystä samalta kuin lukisi pornoa. Toisaalta Gladwellin taannoinen haastattelu Guardianissa sai minut niin uteliaaksi, etten voinut olla lainaamatta kirjaa. Olen tähän saakka välttynyt Gladwellilta, vaikka moni on häntä suositellut.
Outliers yllätti positiivisesti. Kirjassa avataan konkreettisten tarinoiden kautta, miten monen menestyjän taustalla on kasa aivan muita syitä kuin ylivoimainen persoonallinen briljanttius. Gladwell haluaa haastaa tyypillistä "jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelua, joka tarjoilee yksinkertaisia ryysyistä rikkauksiin -esimerkkejä menestyjistä.
Gladwellin mukaan ihmiset rakastavat tarinoita yksinäisistä sankareista, jotka taistelevat tiensä vaikeuksien kautta voittoon. Ne ovat yleensä myyttejä, joiden purkaminen auttaa näkemään taustalla olevat muut menestystä selittävät tekijät.
Gladwell muun muassa selittää, miksi niin moni kanadalainen huippujääkiekkoilija on syntynyt tammi-, helmi-, tai maaliskuussa. Kun junioreiden all star -joukkueisiin valitaan pelaajia, ikärajan deadline on asetettu tammikuun ensimmäiseen päivään.
Alkuvuodesta syntyneet ovat monia hakijoita fyysisesti kehittyneempiä, koska ovat parhaimmillaan lähes vuoden vanhempia kuin paikoista kilpailevat ikätoverinsa. Parhaisiin pelaajiin yleensä myös panostetaan enemmän ja he saavat enemmän peliaikaa. Kun pelaaja valitaan all star -joukkueeseen, hän saa parempaa valmennusta ja pelaa parhaimmillaan lähes seitsemänkymmentä peliä kaudessa. Tavalliset junnut pelaavat noin kaksikymmentä peliä kaudessa.
Edellä oleva jääkiekkoesimerkki kuvaa myös yhtä menestymisen taustatekijää: kovaa harjoittelua ja työntekoa. Se on tavallaan itsestäänselvyys, mutta alleviivaa sitä, että arkiäly niputtaa usein "luonnonlahjakkuuksiksi" tyyppejä, jotka ovat paitsi saaneet erinomaisia mahdollisuuksia, myös harjoitelleet takamus ruvella. Gladwell puhuu tutuksi tulleesta 10 000 tunnin säännöstä. Huippulahjakkuus on vähintään 10 000 työtunnin tai harjoittelun takana.
Toki Gladwellia vastaan voi kaivaa monta tyyppiä, jotka eivät ole rehkineet menestyksensä eteen, mutta heidän tapauksessaan Gladwell näkee varmasti jonkun toisen taustafaktorin: hyvät sosiaaliset lähtökohdat tai oikean aikaikkunan, kuten Steve Jobsilla ja Bill Gatesilla, jotka sattuivat olemaan oikeista lähtökohdista, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Heidän ja kaltaistensa menestystarinat ovat johtaneet muun muassa siihen, että naputtelen tätä blogia MacBook Airillani ja lähetän sen kohta langattomasti maailmanlaajuisten tietoverkkojen kautta lukijoiden riepoteltavaksi.
Gladwellin Outliers on nopealukuinen haukkapala, jota amerikkalaiset kutsuisivat varmaankin termillä "inspirational reading". En ole genren suurkuluttaja, mutta Gladwell oli sen verran viihdyttävä, että taidan lukea häntä lisää. Uskaltauduin tarttumaan tähän, kun Twitterissä muun muassa Tuomas Tiihonen ja Heikki Sairanen hehkuttivat heppua. Kirja oli kevytlukuinen, mutta herätti monta omaa ajatuskelaa ja vahvisti käsitystä siitä, että mahdollisuuksia ja ennen kaikkea lähtökohtia kannattaa ja pitää oikeasti tasata. Ja hei, lisään vielä, etteivät hyvät taustatekijät sulje pois sitä, etteikö yksilö voisi olla ihan oikeasti käsittämättömän lahjakas. Se ei vain aina riitä.
Tilasin nyt myös Gladwellin uusimman kirjan (David and Goliath) Summertownin lähikirjastoon (varausmaksuna yksi punta, joka maksetaan opusta noudettaessa).
PS. Pyöräily tien vasemmalla puolella tuottaa vaikeuksia. Yritän pysyä hengissä, vaikka en aina muista, mistä suunnasta autoletka vyöryy minua ja Raleighiani kohti.
PS2. Olen herkutellut konservatiivien puoluekokousta käsittelevillä pitkillä artikkeleilla ja tajunnut, että uusimmassa stoorissa Bridget Jones on viisikymppinen.
No comments:
Post a Comment