Näköalaton sukupolvi syntyy välinpitämättömyydestä

Maailmanlaajuinen nuorisotyöttömyys on nousussa ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Näin todetaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) juuri julkaistussa raportissa. Myös työssäkäyvien nuorten köyhyys lisääntyy. Ongelma koskee erityisesti hauraita ja kehittyviä valtioita. Kehittyneissä maissa tilanne on vakaampi, mutta ei ongelmaton. Kokonaisuudessaan nuorten kasvava työttömyys ei ole vain surullista, vaan myös vaarallista.

Kun osattomuus ja köyhyys kasvavat, kasvaa myös niiden ihmisten määrä, joilla ei ole lopulta mitään menetettävää. Näin kylvetään maaperää myös turhautumiselle, levottomuuksille, vihalle ja konflikteille. Olen sanonut ja kirjoittanut tämän niin monta kertaa, että tuntuu tyhmältä. Kaikki tietävät tämän ja sen loputon toistaminen tuntuu älyttömältä. Silti sitä on tehtävä.

ILO:n selvityksen mukaan työttömien nuorten määrä nousee globaalilla tasolla puolella miljoonalla ja on kokonaisuudessaan noin 71 miljoonaa henkilöä tänä vuonna. Kansainvälisen yhteisön sinänsä kunnioitettavat globaalit tavoitteet köyhyyden poistamiseksi vuoteen 2030 mennessä karkaavat tällä menolla hyvin kauas.

Nuorten työttömyys ja köyhyys jakautuvat epätasaisesti paitsi maantieteellisesti, myös sukupuolten välillä. Suurin köyhyysriski on hauraassa tai kehittyvässä maassa asuvalla nuorella naisella.

Elämme siis maailmassa, jossa nuorilla ihmisillä on suurin köyhyysriski. Siis niillä ihmisillä, joiden pitäisi paitsi elää nykyisten ongelmien ja riskien (ilmastonmuutos, taloudellinen epävakaus, konfliktit, globaali pakolaisuus) kanssa, myös osallistua niiden hallintaan ja ratkaisemiseen. Epäreilua ja suututtavaa. Sukupolvien välinen tasa-arvo kaikuu vain kabineiteissa ja rahisee raporteissa.

Nuorten työttömyys, köyhyys ja näköalattomuus kasvattavat myös pakolaisuutta. ILO:n raportin mukaan työttömyyden ja köyhyyden kasvu ovat avainsyitä, miksi nuori ihminen päättää lähteä omasta maastaan etsimään parempia elinmahdollisuuksia.

Euroopan valtioissa puhutaan maahanmuuton ja pakolaisuuden yhteydessä paljon vetovoimatekijöistä. Paljon tärkeämpää ja oleellisempaa olisi puhua globaaleista työntötekijöistä, jotka ajavat ihmiset pois kodeistaan ja kotimaistaan, kun tulevaisuus ei tarjoa juuri minkäänlaisia vaihtoehtoja mielekkäälle elämälle. Meillä kaikilla on vain tämä ainoa elämä.

Yksi oleellinen tekijä työllistymiselle on koulutusmahdollisuudet, niin kehittyneissä kuin kehittyvissäkin valtioissa. Tällä hetkellä on yhä enemmän nuoria, jotka jäävät sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolelle. Sanomattakin on selvää, että tällaisen nuoren syrjäytymisriski on valtava. Syrjäytynyt elämä tulee myös konkreettisesti kalliiksi - paitsi inhimillisesti, myös kansantaloudellisesti. Tämä on suuri ongelma myös kehittyneissä maissa, sillä huolimatta verrattain hyvistä koulutusmahdollisuuksista työelämä voi silti jäädä nuoren ulottumattomiin. Myös hyvin koulutetut nuoret ihmiset saattavat lähettää jopa satoja työhakemuksia, eivätkä silti pääse edes työhaastatteluun.

Yhdistyneet kansakunnat on asettanut paljon kunnianhimoisia tavoitteita globaalin köyhyyden poistamiseksi. Lapset ja nuoret pitäisi nostaa nyt etualalle. ILO:n raportissa todetaan, että nuorten työllisyyden ja tulokehityksen parantaminen sekä oikeanlainen sosiaalipolitiikka ovat elintärkeitä kestävien yhteiskuntien rakentamiseksi.

Kehitysyhteistyömäärärahoja ei pidä leikata, vaan kasvattaa ja kohdentaa oikein. Esimerkiksi kehitysmaiden veronkantokapasiteetin tukeminen ja koulutussektorin petraaminen auttavat näiden maiden nuoria erittäin konkreettisella tavalla.

Pystymme kyllä parempaan, kyynisyys ja toimettomuus eivät ole ratkaisuja. Että tällaisia terveisiä neukkareihin ja huippukokouksiin täältä Lontoosta!